Olen vähän apaattisella päällä. Lienee talven ansiota. En vieläkään yhtään tykkää, kun tulee kylmää ja pimeää. Koulu kyllä menee ihan hyvin, töissäkin tulee välillä käytyä (voisin tosin käydä vähän useamminkin) ja kotona on ihan kivaa, eli mitään todellista valittamisen aihetta ei ole. Silti jokin ahdistaa.

Nyt pitäisi lähteä keskustaan hakemaan lippuja illan keikalle (Pain soittaa Tavastialla) ja syömään ah-niin-herkullinen Unicafe-lounas. Illalla ois vielä yks luento (jonka saatan kyllä jättää väliin tänään), jokaviikkoinen pubivisa ja sitten se keikka. Ja huomennakin ois kiinnostava keikka illalla, ja viikonloppuna kahdet bileet, joista kumpiinkaan en kyllä taida mennä. On kumman vilkasta tämä elämä nykyään. Välillä tekisi mieli pysyä neljän seinän sisällä, kietoutua vilttiin ja juoda teetä ja lukea hyvää kirjaa. Miksiköhän olen sitten aina kuitenkin menossa johonkin? Paikallaan pysymisen sietämätöntä vaikeutta.

Hop. Enpä ole ehtinyt kirjottamaan mitään vähään aikaan, kun piti käydä töissä, hypätä keikoilla ja festareilla ja mennä naimisiin. Ja nytkin pitäis mennä nukkumaan, mutta raportoidaan nyt edes ihan vähäsen. Minusta tuli siis vähän yli viikko sitten rouva. Käväistiin maistraatissa, tultiin mun vanhempien luo kylään (me kaikki yhdeksän henkeä), juotiin kahvia ja syötiin hyviä ruokia. Leivottiin kaikki tarjottavat itse äidin ja sulhon kanssa, tuli oikein hyviä kaakkuja sun muita (vaikkeivät välttämättä ihan esteettisimmästä päästä olleetkaan). Ja karjalanpiirakoita tehtiin tietysti, ne on pakollisia meidän suvun juhlissa. Oli kuumaa ja mukavaa ja aurinkoista. Nauratti paljon, varsinkin valokuvausvaiheessa. Tuli hupsuja kuvia. Nyt pitäisi hankkia uus passi ja lähettää Kelalle joku muutoslappu. Kun vaan joskus ehtisi, työt vaan jatkuu. Mut kohta pääsee takas kouluun, ja tällä kertaa teen ihan oikeasti kaikki ne kurssit, jotka kuuluvat suunnitelmiin.

Minulla on kivaa.

Päätin pitkästä aikaa ottaa selvää, josko voisin alkaa taas käyttää Nestlen tuotteita. Yritys on ollut boikotissa 80-luvulta saakka, enkä ole käyttänyt sen tuotteita varmaan viiteentoista vuoteen (paitsi tietämättäni olen saattanut joskus kauan sitten käyttää, kaikesta kun ei aina tiedä että se on Nestleä kun eivät aina mainosta itseään kovin näkyvästi), syitä ja historiaa löytyy esim. tuolta (englanniksi tosin). Parin vuoden välein yritän tarkistaa, onko lafka ryhtynyt noudattamaan eettisempiä toimintatapoja. Ei se näköjään vieläkään ole. Harmillista, tietysti niiden epäeettisen mainonnan uhrien takia mutta myös itsekkäästi siksi, että kesä on alkanut ja Nestle omistaa Valiojäätelön, Mövenpickin ja Kotijäätelön. Kotijäätelössä sitä ei muuten muistaakseni lue pakkauksissa tai edes nettisivuilla. Täytyy siis edelleen pitäytyä Ingmanissa, Helsingin Jäätelötehtaassa ja Pappagallossa (huikatkaa, jos kuulette Nestlen ostaneen jonkun noista!). Valiolla olisi vaan niin houkuttelevia uutuuksia, mutta ei voi mitään, omatunto ei anna anteeksi edes pientä lipsahdusta. Mövenpickin suklaajätskiäkin on kyllä vähän ikävä.

Huomasin myös tietoa onkiessani, että joudun löytämään korvaavia tuotteita parille kosmetiikkatuotteelle, joita olen käyttänyt pitkään. L'Oreal ja Maybelline (sekä nykyään myös L'Orealin omistama Body Shop, jota en tosin käytä) ovat osittain Nestlen omistuksessa ja firmojen hallituksissa istuu samat heput. Pitää siis löytää Quick Stickille korvaaja. Ei ole helppoa se.

Kissanruokiahan on saanut kytätä tarkkaan jo pitkään, koska Purina = Nestle, ja Purinan nippuun kuuluvat ainakin Friskies, Latz ja pari muutakin yleistä merkkiä. Vauvanruuista Bona ja Piltti ovat molemmat Nestleä, joten ostelen Semperin hedelmäsoseita evääksi silloin tällöin, nuo muut saavat jäädä hyllyyn. Kaikkein vaikein boikotoitava on kuitenkin After Eight -minttusuklaa. Se on yksinkertaisesti parasta mitä on. Harmi.

Vaihdoinpa sitten blogin nimen, kun joku vallan toinen käytti samaa Shakespeare-lainaa bloginsa nimenä enkä halunnut tulla sekoitetuksi muihin. Nyt joudun sitten keksimään jotain ihan oikeaa sanottavaa, jotta nimi ei ole harhaanjohtava. Noinkohan moinen onnistuu?

Kokeilenpa minäkin tätä... Runotorstaissa aiheena siis kodikas, kotoisa.

Osaan sanoa excuse me ja ursäkta
s'il vous plaît ja alstublieft
ja tarpeen vaatiessa sanon ni hao ja xie xie
tai no comprendo, jos en muutakaan keksi
Mutta täällä minä saan tuijottaa metron ikkunasta tyhjää
ja olla ihan hiljaa.