Olen vähän apaattisella päällä. Lienee talven ansiota. En vieläkään yhtään tykkää, kun tulee kylmää ja pimeää. Koulu kyllä menee ihan hyvin, töissäkin tulee välillä käytyä (voisin tosin käydä vähän useamminkin) ja kotona on ihan kivaa, eli mitään todellista valittamisen aihetta ei ole. Silti jokin ahdistaa.

Nyt pitäisi lähteä keskustaan hakemaan lippuja illan keikalle (Pain soittaa Tavastialla) ja syömään ah-niin-herkullinen Unicafe-lounas. Illalla ois vielä yks luento (jonka saatan kyllä jättää väliin tänään), jokaviikkoinen pubivisa ja sitten se keikka. Ja huomennakin ois kiinnostava keikka illalla, ja viikonloppuna kahdet bileet, joista kumpiinkaan en kyllä taida mennä. On kumman vilkasta tämä elämä nykyään. Välillä tekisi mieli pysyä neljän seinän sisällä, kietoutua vilttiin ja juoda teetä ja lukea hyvää kirjaa. Miksiköhän olen sitten aina kuitenkin menossa johonkin? Paikallaan pysymisen sietämätöntä vaikeutta.